ELÄMÄNTAVAT

Jääkarhut elävät enimmäkseen yksin. Poikkeuksen muodostavat poikasen kanssa liikkuvat emokarhut sekä täysikasvuiset parittelelevat pariskunnat. Jääkarhunaaraat vaipuvat loppukesällä talviuneen pieniin luoliin. Ne joko kaivavat itse luolansa lumeen tai asettuvat valmiiseen maaluolaan, jonne myös poikaset aikanaan syntyvät. Jääkarhu-uros ei nuku naaraan tavoin talviunta, mutta levätessään, väijyessään saalista tai, kun riistasta on pulaa, se vaipuu talviunen kaltaiseen tilaan. Muutos tastä syvältä unelta näyttävästä tilasta aktiivisesti saaliin kimppuun hyökkääväksi pedoksi on yhtäkkinen. Tällä tavoin se pystyy säätämään energiankulutuksensa minimiin.

JÄÄKARHUN RUOKAPÖYTÄ

Jääkarhu tarvitsee keskimäärin kaksi kiloa rasvaa vuorokaudessa elääkseen. Sen ruokalistalle joutuvat yleensä norpat, mutta myös kupla- ja harmaahylkeet sekä ajoittain pienemmät saaliit, kuten linnut ja kalat, saattavat joutua sen saaliiksi. Lisäksi osa ihmisen jätteistä kelpaa jääkarhulle. Jääkarhu elää karuissa olosuhteissa, joissa riistaa on ajoittain niukasti. Niinpä kaikki mikä liikkuu kelpaa nälkäiselle jääkarhulle. Poikkeuksen tästä mikä-vain-joka-liikkuu-on-ruokaani -kuvasta muodostaa kuitenkin Huippuvuorilla elävä pororotu. Jääkarhut eivät edes yritä metsästää näitä poroja, sillä porot pystyvät havaitsemaan karhun jo kaukaa, ja pystyvät helposti nulkkaamaan karkuun. Jääkarhu ei kykene kilpasille poron kanssa pitkän matkan juoksussa, koska porojen tavoittamisessa tarvittava vauhti aiheuttaa karhulle pian lämpöhalvauksen ja sen seurauksena kuoleman.

IHMINEN JA JÄÄKARHU...

Huippuvuoret ovat enemmän jääkarhun valtakuntaa kuin ihmisen. Jääkarhu on ollut täysin rauhoitettu vuodesta 1973 alkaen. Valitettavasti rauhoitus ei ole molemminpuolinen. Vuosittain ihminen ja jääkarhu kohtaavat Huippuvuorten alueella muutaman kerran ja tällöin jomman kumman matkan teko yleensä päättyy. Retkeä edeltävänä keväänä joutui eräs tyttö jääkarhun saaliiksi. Samanlainen uutinen kuului syksyllä retken jälkeen, kun jääkarhu tappoi turistiryhmän oppaan.

NJALLA-RYHMÄ JÄÄKARHUJEN MAASSA

Valmistauduimme ja varauduimme jääkarhujen varalta jo ennakkoon. Kumpikin retkiryhmä varustettiin Sakolta lainaan saadulla tarkoitukseen sopeutuvalla kiväärillä. Ampumista harjoiteltiin useampaan otteeseen ampumaradalla. Käytiin läpi, kuinka kaukaa ja mihin kohtaan karhua olisi ammuttava. Vaelluksen aikana ruokatarvikkeita pyrittiin säilyttämään jonkin matkan päässä leiristä. Lisäksi rauhalliset yöunet varmistettiin jääkarhuvahdein. Niin uskomattomalta kuin se saattaa ensin kuulostaa, saimme kohdata jääkarhun silmästä silmään heti ensimmäisenä päivänä. Jääkarhu oli Longyearbyenin lentoasemalla, tosin täytettynä ja lasikaapissa. Pelkkä täytetty karhu lähietäisyydeltä tarkasteltuna oli sen verran kunnioitusta herättävä, että ensimmäisien päivien aikana maastossa kuljettiin silmät selässäkin. Onneksi jääkarhu jäi kohtaamatta.

Alkuun Edellinen sivu Seuraava sivu